Jokelan ja Kauhajoen murhenäytelmien ympärillä käytävä keskustelu on ollut tuskaista seurattavaa. Suurin osa tuskasta on tietysti johtunut tapahtumien traagisuudesta, mutta ei keskustelun sävykään ole mieltä ylentänyt. Erityisesti on harmittanut se pinnallinen kiihko, jolla tapahtumia on yritetty selittää ja syyllisiä etsiä.

Lieneekö ajallemme jotenkin tyypillistä, mutta käsittämättömän monessa puheenvuorossa ja kirjoituksessa on hairahdettu kovin varmaslta kuulostaviin, yksioikoisiin ja yksinkertaisiin selityksiin. On oikein ja terapeuttista, että asiasta puhutaan, mutta pitääkö sävyn olla näin voimaakkaasti syyllisiä etsivä. Etu- ja jälkiviisaasti voidaan tietysti sanoa, että moni asia olisi voitu tehdä tai olisi pitänyt tehdä toisin, mutta ketä paniikinomainen syyttely auttaa.

Syytösten sinkoillessa sinne tänne, olen koettnut tehdä muutamissa asioissa pari jatkokysymystä perustuen siihen tietoon ja kokemukseen, mitä työssä ja muutoin on matkaan tarttunut.

1. Raha. Sosiaali- ja terveystoimeen on vuosikausia ohjattu julkista ja muuta rahaa paljon enemmän kuin edellisenä vuonna. Samoin koulutoimen rahamäärä / oppilas on ollut todella jyrkässä kasvussa (=ikäluokat ovat pienentyneet, mutta kouluun suunnattu raha ei ole vähentynyt  samassa suhteessa). Mihin ja miten rahat on käytetty?

2. Aseluvat. On taitolaji ja luvan myöntäjä toimii tosi hankalassa välikädessä. Lainsäädäntö ja ohjeet eivät voi olla niin kattavia, että niistä löytyisi vastaus joka kysymykseen.  Saman arvoisia intressitahoja on niin monia, että edes jonkinlainen tasapuolisuuden vaatimus on haastellinen tehtävä. Pitää myös muistaa ja huomioda eri valiasteiden (HO:t ja KHO) tekemät päätäkset, jotka monissa tapauksissa ohjaavat hallintovirkamiehen harkitaa. Tästä on puhuttu vähän.

3. Luvattomat aseet. On sinisilmäistä kuvitella, että vain kiristämällä ase- ym lupia tämä ongelma ratkeaa. Jos joku aseen haluaa, niin hän sellaisen aina jostain saa. Ja toinen juttu; nyt on puhuttu käsiaseista, mutta pitkä pyssykin on vaarallinen väline.

4. Tervys ja sopivuus. Ase-, ajokortti ja monissa muissa lupa-asioissa ihmisen terveyden ja sopivuuden arvioiminen ei ole yksinkertainen tehtävä. Jokaisen tuttavapiiristä löytyy tästä asiasta omakohtaista kokemusta! Aiheesta on tällä viikolla puhuttu yllättävän vähän!

5. Nuorisokulttuuri. En tunne alaa riittävästi, mutta ymmärrykseni mukaan siellä on paljon alakulttuureita, jotka eivät ainakaan 1940 -luvulla syntyneen näkökulmasta ole ihan terveitä, mutta ilmeisen laillisia ja laajasti hyväksyttyjä. Mikä käytöstä ohjaava arvo näillä jutuilla on?

6. Salassapito, yksilön oikeus ja sananvapaus. Aihetta käsitelty harmillesn pintapuolisesti ja ristiriitaisesti perustellen. Voi olla yksi asiakokonaisuus, jonka uudelleen miettiminen saataisi johtaa muihinkin hyviin tuloksiin kuin mistä tällä viikolla on ollut puhe.

7. Yksilön ja pereheen arvot. On ymmärrettävästi aihe, jota kriisin kestäessä ei edes yleisellä tasolla voi pohjamutia myöten pöyhiä ja keskustella. Tähän palaan.

Lopuksi. Voimia meille kaikille. Toivottavasti usko tulevaisuuden ei ole liikaa horjunut. Meidän, joilla on vastuu ihmisten turvallisesta tulevaisuudesta, on ilmeisesti juostava vielä kovemmin, jotta pysyisimme edes paikoillamme.  ar.