Vaalitaistelun tuoksinnassa ilmoille on heitetty aika monta ristiriitaista viestiä. Vaikeiten on ollut ymmärrettää yhtälöä. jossa yhtenä päivä tulee vaatimuksia erilaisista ilmaispalveluista ja toisena päivänä joku saman suunnan satraappi vastustaa kaikenlaisten verojen ja maksujen korottamisia. Jotta yhtälö oli mahdottomuudessaan täydellinen, niin kolmas lupaa julkisen sektorin palkkoihin tuntuvia tasokorotuksia.

Yksi suosituin aihe tuntuu olevan valtion suuntaan osoitettu vaatimuus, että suunniteltujen valtion veronkevennysten sijaan säästyvät rahat olisi ohjattava milloin mihinkin hyvään tarkoitukseen. Lyhyellä tähtäyksellä olen joistakin vaatimumsista periaatteessa samaa mieltä, mutta avoimeksi jää, miten menetellä pitkällä tähtäyksellä. Jos valtio käynnistää (=alkurahoittaa) tänään tai ensi vuonna jonkun pysyväksi tarkoitetun hankkeen tai toiminnon, niin karsea kokemus on opettanut, että parissa vuodessa asiasta tehdään kaikkia koskettava subjektiivinen oikeus ja se sysätään kunnan tai kaupungin niskoille ja rahoitettavaksi! Tällöin maksumieheksi joutuvat kaikki, myös he, jotka eivät maksa valtion veroa. Vastuullisan kuntapäättäjänä tätä mallia en voi hyväksyä.

Valtion ja kunnan kesken pitää päästä hallituspohjasta ja valtion vaihtelevista verotuloista riippumattomaan pysyvään kustannustenjakomalliin. Toki tähän suuntaan on jo jonkin aikaa edetty, mutta kunnallisena toimijana epäluulo valtioon luotettavana sopimuskumppanina ei ole vielä palautunut.

Ilmaispalvelujen tai muodollisten maksujen vaatimisen sijaan, pitäisi keskittyä miettimään kuntien ja valtion keskeistä työnjakoa. Pitäisi myös miettiä, miten jokin uusi, nyt hyvältä tuntuva hanke tai toiminto rahoitetaan, jos kansantalouden kasvu kääntyy pariksi vuodeksi miinusmerkkiseksi.

Aina, kun joku jotain uutta tai ilmaista esittää, on vastuullista tehtä muutama jatkokysymys rahoitusmalleista erilaisissa taloustilanteissa. Vastaukseksi ei saa kelvata mutina, että kyllä rahaa aina hyviin asioihin löytyy. Ainakaan Kouvolan seudulla verotulojen kasvu ei näyttäisi olevan yhtään yli kustannusten nousuvauhdin. Pikemminkin päinvastoin. Joten, vastuuta puheisiin.
ar.