Lomapäiviin riittä näinä aikoina varsin mukavasti ohjelmaa. Tänääkin olin liikkellä kellon ympäryksen erilaisissa vaaleihin liittyvissä tilaisuuksissa ja tapahtumissa. Aamu ja aamupäivä meni torilla Keskustan kahvikojulla ihmisten kanssa haastellessa. Lounaan lomassa sovin ja järjestelin kuun lopulle osuvaan merkkipäivään liittyviä asioita. Iltapäivällä oli rakennuslautakunnan kokous ja sen jälkeen aika kuluikin pimeään saakka Kuusankoskitalolla yrittäjäjärjestöjen järjestämässä tilaisuudessa.

Illalla olisi ollut tarjolla myös Paasikiviseuran tilaisuus ja Kouvola Seuran järjestämä kiintoisa tapahtumien sarja. Mutta, kun valintaa piti tehdä, niin valitsin yrittäjätilaisuudet ja sen päälle pientä valmentautumista ensi viikolla (ti 14.10) Kouvolan Teatterissa järjestettävään kulttuuripaneliin

Torilla, lounaalla ja yrittäjien tilaisuudessa puhutiin tietyisti paljon Kouvolan tulevaisuudesta. Parasta näissä keskusteluissa on, että niissä aidosti voidaan erilaisten ajatussuuntien kanssa pohdiskella, mitkä ovat ne asiat, jotka joka tapauksessa on hoidettava. Vaihdoin päivän aikana ainakin muutaman lauseen 25 - 30 ihmisen kanssa. Pitempiä ja syvällisiäkin pohdintoja kävin 5 tai 6 pienryhmässä. Kun tällaisia päiviä ja inforyöppyjä kokee vaalien alla muutaman joka viikko, niin lopputulos on, että tulevaa luottamustehtävää ajatellen, mikä se sitten lieneekään, kansalaismielipidettä on kasaantunt aika paljon korvien väliin.

Henki toreilla ja seminaareissa on hyvä ja eri puolueiden ja ryhmittyimien kesken rakentava. Välillä väitellään kiivaasti, mutta lopulta keskustelut kääntyvät yhteisen näkemyksen etsimiseksi. Kunnallispolitiikassa ei voi olla isoa oppositiota. Ei ainakaan Uudessa Kouvolassa. Haasteet on sitä luokkaa, että ainakin suurimpien ryhmittymien kesken (=yhteensä yli 60 valtuutettua) sovun on löydyttävä.

Tästä kunnissa tutusta yhdessä tuumaamisen ja sopimisen kulttuurista toivoisi maan asioista päättävien ottavan enemmän oppia. Tiedän, että ainakin eduskunnan eri valiokunnissa tehdään paljonkin yhteistyötä (=kuunnellaan asiantuntijoita), mutta jotenkin toivoisi, että kaikkien puolueiden ja eduskuntaryhmien johtoryhmät säännöllisesti ja vapaamuotoisesti keskustelisivat ja pohtisivat aidosti, mikä olisi hyväksi koko Suomelle. Eri mieltä saa ja pitää olla ja mielipiteet pitää myös kertoa, mutta se ei saisi estää säännöllisiä, luottamusta lisäävien, kaikkille avoimia info- ja aivoriihitapaamisia.
ar.