Säätieteilijät ennustavat vaalipäiväksi tuulta ja sadetta. Mutta sellaistahan elämä on, joskus sataa, joskus on poutaa. Arjen askareetkin on kuitenkin tehtävä säästä ja kelistä huolimatta. Koetaan niin, että äänestäminen on harvoin tapahtuva, kodin arkiaskareita vähän juhlavampi tapahtuma, jota ei pienet sateet ja tuulet estä! - Niin ja ainahan voi pyytää joltakulta kyytiä. Verkkosivuilla ja lehti-ilmoituksissa näyttää olevan aika monta yhteystietoa!
ar

Viikkoja kestänyt kunnallisvaalikisa alkaa kääntyä loppusuoralle. Omalta osaltani tilaisuudet, seminaarit, paneelit ja toritapahtumat on tällä erää käyty. Edessä on pari päivää ihan muita ja muunlaisia haasteita. Ihmisten kanssa oli taas kerran mukava rupatella ja osallistua henkiseen kädenvääntöön milloin minkin teeman ympärillä.

Isojen miesten ja naisten vaalikeskusteluista on ilmaan jäänyt yksi iso kysymys. Suomessa ainakin viidellä puolueella on yksin tai yhdessä jonkun apurymittymän kanssa "määräävä markkina-asema" joissakin Suomen kunnissa. Miksi yhdessäkään kunnassa ei ole toteutettu niitä unelmia ja toiveita, joita julkisessa keskustelussa tai lehtikirjoittelussa markkinoidaan?  -Sen kysymyksen esimerkiksi television toimittajat olisivat voineet tehdä monelle ja monta kertaa.

Jäädään odottamaan sunnuntai-iltaa vaikkapa makustelemalla vanhaa kiinalaista sananlaskua: "Kun muutoksen tuulet puhaltavat, on parempi rakentaa tuulimyllyjä kuin pystyttää muureja".
ar.

Kouvola, vanha ja uusi, on liikunta- ja urheilukaupunki. Suurimman työn nykyisten asemien saavuttamiseksi ovat tehneet urheiluseurat, latuyhdistykset ja muut vapaaehtoisuuden pohjalta ponnistaneet harrastepiirit. Julkinen valta, kaupungit, kunnat ja valtio, ovat mahdollisuuksiensa mukaan tukeneet seurojen ja yhdistysten työtä rakentamalla liikuntapaikkoja ja jakamalla pientä rahallista avustusta kulloisenkin lautakunnan mieltymysten mukaisesti.

Kirjoittaessani Kouvolan Ladun 50 -vuotishistoriikin yhtä osiota laskin, miten Kouvolan kaupunki oli panostanut suoranaisina avustuksina yhtä talkootuntia kohden. Laskelmissa päädyin noin 40 senttiin/yksi talkootyötunti. Aika halvalla kouvolalaiset ja lähiseudun asukkaat olivat saaneet tasokasta lapsi- ja nuorisotoimintaa, hiihto-, patikka-, pyörä- ja melontaretkien ohjausta, kaupungin markkinointia ja paljon, paljon muuta. Saman suuntaisia suuruusluokaltaan lienevät muidenkin, SM tason alapuolella olevien, seurojen tuki. Latu eroaa muista siinä, että se ei tarvitse kaupungin kustantamaa ja ylläpitämää hallia, salia tai areena. Kokous- ja juhlapaikkanakin on omilla rahoilla ja talkootyönä rakennettu oma pirtti. Kademieleen ei kuitenkaan ole pienintäkään aihetta. Lajivalinta on valintakysymys ja saihan kaupungin liikuntatoimi monivuotisen väännön jälkeen aikaiseksi päätöksen, että latu ja hiihtoseura saavat tykkilumetetun ensilumenladun, jos tekevät ja valvovat sen talkootyönä.

Tulin aikoinaan Kouvolaan Joensuusta. Molemmissa kaupungeissa on samaan kokoisiin kyliin verraten  harvinaisen monipuolinen ja tasokas liikunta- ja urheilutoiminta. Olen miettinyt syitä ja luulen, että ainakin yksi syy on henki ja tahtotila. Molemmissa kaupungeissa liikuntaa ja liikuntaihmsiä sekä heidän tekemäänsä työtä ihan oikeasti arvostetaan ihmisten keskuudessa ja molempien seutukuntien ykksölehden toimesta.

Uuden kaupungin synnyttäminen ei tule olemaan helppo tehtävä. Verotulojen kertymä on kääntynyt laskuun ja muitakin uhkia kuntien taloustaivalla on. Uskon kuitenkin, että jos seudun liikuntaihmiset kokoontuisivat tammikuussa 2009  yhteiseen seminaarin, niin tosivaikeita pitää ongelmien olla, ellei siitä kokouksesta lähtisi Uuden Kouvolan liikuntaeleämä entistä ehompaan ja koordinoitumpaan lentoon.

Pidetään yhtä. Uskotaan asiaamme. Liikutaan ja liikutetaan muitakin.
ar.

Ihmisten sairauksien hoitaminen on jaettu karkeasti kolmeen tasoon. Terveskeskustasoiseen hoitoon, alue- ja keskussairaaloista saatavaan erikoissairaanhoitoon sekä vaativaan erikoissairaanhoitoon, jota on saatavissa yliopistollisista keskussairaaloista. Kunnat omistavat suoraan tai kuntayhtymien kautta kaikki terveyskeskukset ja erikoissairaanhoidon yksiköt ja vastaavat tietysti myös niiden kustannuksista. Valtiolta tulee lakiin perustuvien valitonapujen muodossa tietty prosentti sekä terveyden että sairaudenhoitoon kuin myös sosiaalitoimeen.

Jokaisen kunnan on kuuluttava johonkin sairaanhoitopiirin. Sairaanhoitopiirit taas puolestaan kuuluvat jonkun yliopistollisen sairaalan vastuualueeseen. Kymenlaakson kunnat ovat muodostaneet Kymenlaakson sairaanhoitopiirin kuntayhtymän, jonka tehtävänä on antaa tai järjestää koko laaksokunnan väelle erikoissairaanhoidon tasoista terveydenhoitoa. Kymenlaakso kuuluu edelleen Helsingin Yliopistollisen keskussairaalan vastuualueeseen, josta tai jonka järjestämänä saadaan vaatimimman tason erikoissairaanhoitoa.

Kunnat siis lopulta vastaavat kansalaisten terveyden ja sairaanhoidon kustannuksita hoito- ja hoivaportaan kaikilla tasoilla. Kymenlaaksossa on herättänyt paljon puhetta sairaanhoitopiirin laskutusjärjestelmä. Se perustui pitkään järjestelmään, jossa SHP laskutti toteutuneiden hoitopäivien mukaisesti muutaman kuukauden viiveella. Kun laskutus, erityisesti yliopistollisesta sairaalasta ostettujen ostopalveluiden laskutus, oli luonnollisista syistä muutaman kuukauden myöhässä, niin kuntiin tuli aina kevättalvella edelliseltä toimintavuodelta muutaman sadan tuhannen - muutaman miljoonan euron vaikeasti ennekoitavissa oleva "jälkilasku". Ja se sekoitti kuntien tilapäätökset milloin enemmän, milloin vähemmän.

Pohjoisen kunnant, Kouvola etunenässä, halusivat päästä näistä jälkilaskuista eroon ja niin kunnallisjohtajat ja talousviisaat neuvottelivat sairaanhoitopiirin kanssa järjestelmän, jossa laskutus olisi paremmin ennakoitvaissa. Päädyttiin järjestelmään, jossa laskutus perustuu kolmen edellisen vuoden totetuneen käytön keskiarvon mukaiseen laskutukseen. Eli tänä vuonna Kouvola on maksanut sen mukaan, mikä oli vv 2003-2005 keskimääräinen käyttö, plus kaikille tuleva kustanusten noususta aiheutuva prosenttipohjainen tasokorotus.

Kahtena vuonna (2007 ja 2008) järjestelmä on suosinut etelää, mutta vuoden 2009 talousarviolukujen perusteella näyttää siltä, että tilanne on oikenemassa. Ensi vuoden talousarvion laadinnan laskutuspohjana on vuosien 2004-2006 tilinpäätösten keskiarvo ja niiden mukaan etelän maksuosuus kasvaa 5.3 % ja pohjoisen (uusi Kouvola) 2.6 %. Keskimääräinen kasvu on noin 4 %. Eli järjestelmä tunnistaa todellisen käytön, tosin viiveellä. Etuna tässä järjestelmässä on, että nyt tiedetään melko tarkkaan, mikä Kouvolan osuus on vuonna 2009. Aikaisemman järjestelmän mukaan tämä tieto olisi selvinnyt vasta joskus keväällä 2010.

Sairaanhoidon kasvukäyrä näytää jatkuvan nousun merkkejä. Onneksi torikeskustelujen, lehtikirjoitusten ja vaalimainosilmoitusten mukaan Kouvolan uuteen valtuustoon on tulossa suuri joukko ihmisiä, jotka ovat ylivertaisia asintuntijoita yhtä aikaa sekä talouden kuntoon saamisessa että sairaanhoidon järjestämisessä ja sen kustannusten hallinnassa. Harmi vaan, että he ovat pitäneet tähän saakka kynttilänsä vakan alla ja konkreettiset, arjen realismiin ankkuroidut ehdotukset ovat jäänet tulematta. Vaalien kunkinkaan, äänestäjän, kannattaa varmuuden vuoksi kysäistä julistajilta aina pari jatkokysymystä, miten ja millä rahalla (valtio ei kuulema tule hätiin, sanoin vvm Katainen).
ar.

 

Kouvolan teatterissa oli alkuviikosta kultturiasioita käsittelevä paneeli. Paikalla oli edustaja jokaisesta Kouvolassa vaaleihin osallistuvasta puolueesta tai muusta ryhmästä. Oma esitykseni punoutui Keskustan keskeisinä pitämien asioiden ympärille.Pääotsikkoni, teemanani, oli KULTTUURISTA HYVINVOINTIA KAIKILLE KUNTALAISILLE. Palastelin asian kolmeen osaan, joita nyt hieman avaan.

Jokaiselle kuntalaisella on oikeus päästä osalliseksi kulttuuripalveluista. Kirjasto on tärkein kaikille kuuluva ilmainen lähipalvelu. Kouvolaan kuluu myös tasokas ammattiteatteri ja maakunnallinen sinfoniaorkesteri sekä taidemuseo. Osallisuus tarkoittaa sitäkin, että kaikilla halukkailla tulisi olla mahdollisuus harrastaa kohtuullisen matkan päässä ja kohtuullisin kustannuksin mm näyttelemistä (kesä- ja muut harrastajateatterit), maalaamista, taidekudontaa, soittoa ja kuorolaulua. Pohjois- Kymenlaakson rikas ja monipuolinen harrastustoiminta on syytä säilyttää, varsinkin, kun kunnalle koituvat kustannukset eivät kovin hirveitä ole.

Kulttuuritarjonta on vetovoimatekijä. Oikein tuotteistettuina, pakatoituina ja markkinoituina muutkin taidemuodot kuin Kouvolan Teatteri ja Kymisinfonia voivat tuoda oivan lisän alueen tunnetuksitekemisessä. Kouvola on Suomen toiseksi suurin mökkikunta. Kun oikein toimitaan,  meillä on jo valmis monen kymmenen tuhannen kohdeyleisö. Mainiot ammattilaisryhmät ja monipuoliset, läheltä löytyvät harrastemahdollisuudet ovat erinomainen lisämauste, jos halutaan markkinoida Kouvolaa viihtyisänä ja tasokkaana asumiskuntana vaikkapa pääkaupunkiseudun ahtauteen kyllästyneille.

Kulttuuri nivoutuu vahvasti yhteen kunnan muiden toimintojen kanssa. Kaiken sen lisäksi, mitä edellä on sanottu, kulttuurin itsetekeminen taikka toisten suoritusten katsominen tai kuunteleminen voi olla terapeuttinen ja ihmistä eheyttävä keino hoitaa yksinäisyyttä ja ennalta ehkäistä mökkiytymistä taikka muuta syrjäytymistä. Se tuo iloa ja viihdykettä juhlaan ja arkeen, antaa mahdollisuuden päteä, loistaa ja olla hyvä, vaikka kilpaurheilu ei kiinnostaisi tai vaikka vieraan kielen verbien taivutuksen eivät painuisi mitenkään mieleen.

Kulttuuri antaa elämälle hyvän sisällön, olitpa sitten näkijä, kokija tai tekijä. Nyt pitää vain katsoa mitä kaikkea meillä jo on, koordinoida hieman turhia päällekkäisyyksiä ja miettiä mitkä ovat ne tukijärjestelmät, joiden avulla määrä ja laatu pysyy nykytasolla tai voisi jopa kasvaa ja kehittyä.
ar.